214099.jpgPOHJOIS-SUOMEN TYKKIMIESKILTA KOHTI 2000-LUKUA

Lähde: Jääkärikankaan Tykkimiehet, Toimituskunta. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu 1998
Päivitetty 26.3.2007

Muutosten aikaa

Kun kilta perustettiin 34 vuotta sitten Oulun Vanhan kasarmialueen sotilaskodissa, ei tuolloin mitenkään voitu kuvitella tilannetta, jossa rykmentti - jonka "kolmas patteristo" kilta monessa mielessä oli - ensin siirretään 360 kilometrin päähän pohjoiseen ja lopulta lakkautetaan. Mutta niin vain on käynyt, ja killalle se on merkinnyt ja merkitsee toistamiseen uutta lähtökohtatilannetta.

Killan vuosittaiset toimintakatsaukset on ajoilta ennen rykmentin lähtöä taltioitu yhdistyksen 25- vuotishistoriikkiin, Tykkimies kirjoihin ja Etupyörä lehtiin. Tässä todetaan vain tietoiskun omaisesti muutamat perusasiat ja saavutukset erityisesti myöhemmiltä ajoilta. Samoin lienee aihetta arvioida, tosin Sodankylästä käsin katsoen, miten rykmentin siirto Keski-Lappiin vaikutti killan ja rykmentin yhteistyöhön.

Hyvä sopeutuja

Kilta on ollut hyvä sopeutuja. Muuttuneissa tilanteissa se on löytänyt toimivat ratkaisut ja siten pystynyt jatkamaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä jäsenistönsä, yhteistyö-kumppaneidensa ja laajemminkin aselajin parhaaksi. Erityisesti perinteiden vaalimisessa ja tallentamisessa tulokset ovat olleet laadukkaita.

Rykmentissä uskottiin loppuun asti, että nyt, perusrakenteiltaankin muuttuneessa tilanteessa, killan merkitys ja arvo tykkimiesten keskinäisenä yhteydenpitolenkkinä entisestään kasvaa.

Virkistymistä

Pohdinta killan tulevaisuudesta voimistui ja sai aivan uusia sävyjä, kun kävi selväksi, että rykmentti siirretään pohjoiseen. Siitä seurasi, että kilta virkistyi seitsemän-kymmentäluvun alun uneliaisuudestaan toimimaan tavalla, joka lisäsi sen tunnettavuutta ja kiinnostavuutta. Tuloksena oli kolmen paikallisosaston perustaminen ja jäsenmäärän kaksinkertaistuminen vuoden aikana.

Yhteistyö Oulun Ilmatorjuntapatteriston kanssa

Sittemmin kilta neuvotteli virallisesti ja epävirallisesti Oulun Ilmatorjuntapatteriston kanssa yhteistyöstä, lähinnä tukitoimista. Kilta uudisti sääntöjään ja sen seurauksena ilmatorjuntamiehet saattoivat liittyä yhdistyksen varsinaisiksi jäseniksi. Ilmatorjunta-patteristo puolestaan sitoutui antamaan killalle samankaltaisen henkisen ja aineellisen tuen, mitä rykmentti oli siihen asti pitänyt velvollisuutenaan.

Siitä alkaen kilta on muodostanut kenttätykistökiltojen perheessä sen modernin poikkeuksen, että jäseniksi hyväksytään Ilmatorjuntapatteristossa tai sen edeltäjä- ja perinnejoukko-osastoissa palvelleet henkilöt. Tosin nyt jo laajemminkin kansalais-järjestöjen tapaan, kaikki maanpuolustuksesta ja sotilasperinteistä kiinnostuneet henkilöt, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat ovat tervetukkeita.

Yhdestä killasta neuvoteltiin

Kun rykmentin muutti Sodankylään, nousi muun muassa Jääkärinkankaalla pohdintaan ajatus Jäakäriprikaatin killan perustamisesta. Yksi peruslähtökohdista siinä oli, että tykkimieskilta liittyisi niin halutessaan Sodankylässä jo olevaan JP 1 - LapJP:n Kiltaan, jonka sääntöjä tarkoituksenmukaistettaisiin yhdistymishengen ja yhteisten valmistelujen sekä hallintopäätösten mukaisesti.

Jääkäriprikaatin komentaja, eversti Tuomo Tuominen kannatti yhtä kiltaa ja olisi arvatenkin mielellään ryhtynyt hakkkeen kumisedäksi. Hanketta valmisteltiin hienovaraisesti, harkiten ja tunnustellen. Yhteydenpito kiltojen ja joukko-osastojen kesken johtivat lopulta kiltojen keskinäiseen neuvotteluun Oulussa. Se pidettiin tykkimieskillan puheenjohtajan Seppo Mäen kotona keväällä 1983.

Muistitiedon mukaan Sodankylästä kokoukseen osallistuivat Tuomo Tuominen ja Lasse Ruonansuu ja Oulusta Seppo Mäki, Eero Vainio, Matti Alapiessa ja Jorma Kitunen.

Kokouksessa pohdittiin yhdistymisen etuja ja haittoja sekä erilaisia menettely-tapamalleja. Tykkimieskillassa yhtäällä ymmärrettiin yhdistämispyrkimyksiä ja toisaalla tunnettiin oikeaksi jatkaa itsellisenä aselajikiltana. Ja nimenomaan Oulussa. Sen kilta teki heti selväksi, ettei se halua kilpailla sodankyläläiskillan kanssa, vaan tukea sitä. Aivan kuten Jääkäriprikaatiakin. Ja siihen hanke sitten lopulta jäi.

Oikea ratkaisu

Sittemmin killoissa tapahtui muutoksia, merkittäviäkin, mutta se onkin jo toinen juttu. Todettakoon tässä kuitenkin se, että Tuomo Tuominen toimi hankkeen eri vaiheissa tyylikkään hienovaraisesti ja ehdottomasti Jääkäriprikaatin ja kiltatyön edun nimissä.

Jälkikäteen lienee todettavissa, että tykkimieskilta vaistosi kannaltaan oikean ratkaisun. Toisessa tapauksessa muutama muistomerkki sekä muutamat sodanajan joukko-osastoista ja tykistöhistoriasta kertovat kirjat olisivat kenties jääneet tekemättä. Samoin olisi tykistöreservin keskinäinen kanssakäyminen Suur-Oulun alueella jäänyt vaille kiltavaihtoehtoa?

Yhteistyö oheni

Kun killan ja rykmentin fyysiseksi etäisyydeksi kirjattiin 360 kilometriä, oheni yhteistyö vuosi vuodelta, mutta säilyi johonkin mittaan aina rykmentin lakkauttamiseen asti.

Sodankylän aikana rykmentti ja kilta tapasivat toisensa perinnepäivillä, tykistön valtakunnallisilla leireillä, puolustusvoimain juhlatilaisuuksissa, sodanaikaisten joukko-osastojen kokoontumisissa sekä pitivät yhteyttä perinne- ja palkintoasioissa.

437997.jpg
Kilta ja rykmentti tapasivat pitkästä välimatkasta huolimatta vuosittain muun muassa perinnepäivinä. Killan puheenjohtaja Eero Vainio tervehtii juhlaväkeä varuskuntakerholla  Sodankylässä 5.11.1987. Takana kameran kanssa Niilo Vainio killasta ja änen edessään Jääkäriprikaatin komentaja everti Pentti Karvonen.

Ehkä kipeimmin killassa koettiin Putkivaikealehden lakkaaminen 1983 ja jäsenrekrytoinnin monimutkaistuminen. Killassa nimittäin katsottiin, että Jääkäriprikaatin tykkimiehet kuuluvat ensisijaisesti prikaatin killan reviiriin. Ja muutoinkin nähtiin joukko-osastosidonnaisuus tärkeäksi yhteiseksi nimittäjäksi reserviin siirtyvien ja siirtyneiden tulevalle vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle.

Siihen ei tykkimieskilta halunnut iskeä minkäänlaista kiilaa.

Merkitys kasvaa

Tätä luettaessa Pohjanmaan Tykistörykmentti on siirretty historiaan. Luonnollisesti sen perinteet jäävät Jääkäriprikaatin, Jääkäriprikaatin Killan ja suuressa mitassa myös Suomen kenttätykistön vaalittavaksi. Silti tuntuisi oikealta ja sopivalta, jos tykkimieskiltakin kantaisi niistä huolta. Siihen sillä on syntyhistoriaansa perustuva oikeus ja velvollisuus.

Uudessa tilanteessa, 2000-luvulle tultaessa, tykkimieskillan merkitys - jos se niin haluaa - entisestään kasvaa.

Kiltaa lyhyesti

Pohjanmaan Tykistörykmentin Kilta ry, perustettiin 1964,                    470 jäsentä
Pohjois-Pohjanmaan Tykkimieskilta ry, sääntömuutokset 1974, 1980, 200-460 jäsentä
Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry, sääntömuutokset 1984, 1988,       200 jäsentä
Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry, sääntömuutokset 2008,                 115 jäsentä

Paikallisosastot

Kemi 1978, Rovaniemi 1979, Nivala 1979 ja Kajaani 1994.

Vuosittain toistuvia tapahtumia 2000- luvulle tultaessa

Kokoukset, perinnepäivä, tutustumiskäynnit ja juhlat
Kiltaillat, 1960- luvulla, avoimet ovet, aseveljien kokoontumiset
Tiedotustilaisuudet kokelaille ja ryhmänjohtajille
Kotiuttamisjuhlat ja varusmiesten palkitsemiset
Esitelmät, seminaarit ja koulutus
Esittäytymiset, messut, maatalousnäyttelyt
Vierailut muunmuassa Rovajärvelle ja Lohtajajalle
Putkivalkean toimittaminen 1968-83
Kuntoliikunnan organisointi
Perinteiden keruu ja vaaliminen, perinteen julkaisutoiminta

Muistomerkit

Itsenäisen Suomen kenttätykistön Alkupiste, ensimmäiset tykinlaukaukset, Oulu 1964
Kilpisjärven muistomerkki, viime sotien tykistön tulitoiminnan loppupiste,  Kilpisjärvi 1967
   eli Lapisodan viimeisten tykinlaukausten ampumaspaikka
Lapin sodan tykistömuistomerkki Tomio, Pirkkiö 1987
Raskas Patteristo 16:n muistomerkki Oulu 1991
Haukiputaan veteraanimuistomerkki, Haukipudas 1992
Ilmatoijuntamuistomerkki Oulu 1993

Julkaisut

Putkivakea-lehti, AUK:n ja RAuK:n kurssijulkaisuja 1968 - 1983
I/Kenttätykistörykmentti l6 jatkosodassa 1941-1944    Juho Jorma, Osmo Hyvönen
II/Kenttätykistörykmentti l6 jatkosodassa 1941 -1944  Osmo Hyvönen
III/Kenttätykistörykmentti l6jatkosodassa 1941-1944   Lauri Piirto
P-S:n Tykkimieskillan 25-vuotishistoriikki                     Niilo Ojala, Jorma Autio
Raskas Patteristo 16 jatkosodassa                                Lauri Piirto
Kiestingin Motti                                                            Osmo Hyvönen
Vienan Tykit                                                                 Pertti Tamminen
Kevyt Patteristo 17                                                       Kauko Hiltunen, Pertti Tamminen

Tiedotuslehtinä kilta on käyttänyt Putkivalkean jälkeen Etupyörää, Tykkimies-vuosikirjaa ja Tulikomentoja-lehteä.

Kunnialaukausjaokset

Killan jäsenet Oulussa ovat muodastaneet Kunnialaukausjaoksen, joka amppu vuosittain kunnialaukaukset Oulun linnasaaressa 4.6. ja 6.12.

Tunnukset 

Kiltapinssi, myydään muunmuassa varusmiehille 1996
Kiltamerkit, pronssinen, ansiomerkkinä hopeinen ja kultainen kiltakirjan kera, 1964
Viiri, 1986
Lippu 1989

Pohjois-Suomen Tykkimieskillan johto

Puheenjohtajat

Sulo Palmas 1964
Juho Jorma 1965-68
Osmo Vartiainen 1969-1970
Matti Pallari 1971-1975
Raimo Salmi 1976-1977
Seppo Niemi 1978
Alpo Kallio 1979-1981
Seppo Mäki 1982-1983
Lauri Lajunen 1984-1986
Eero Vainio 1987
Aulis Sihvonen 1988-1990
Lauri Lajunen 1991
Raimo Nurmela 1992 lähtien ja jatkaa edelleen

Sihteerit

Elias Toivonen 1964
Mauri Nokelainen 1965
Kauko Kilpinen 1966-1967
Aatos Ainikkamäki 1968
Kauko Kilpinen 1969-1977
Jonna Kitunen 1978-1983
Matti Alapiessa l984-1985
Timo Harju 1986
Hannu Häyrynen 1987-1988
Veikko Mattila 1988 lähtien ja jatkaa edelleen