POHJANMAAN TYKISTÖRYKMENTIN PERINTEISTÄ

 

Lähteitä

Erinomaisia lähdeteoksia tähän koosteeseen ovat olleet Pohjanmaan Tykistörykmentin ja sen kanssa yhteistä perinnettä omaavan Pohjois-Karjalan Patteriston historiasta ja perinteistä kertovat kirjat, joista olen melko suoraan, mutta lyhennellen ottanut otteita:

Pohjammaan Tykistörykmentin Historiikki, Rykmentti Oulussa 1959-1981, Toimituskunta, Länsi-Savo Oy, Mikkeli 1981
Jääkärikankaan Tykkimiehet, Rykmentti Sodankylässä 1959-1998, Historiikkitoimikunta, Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva 1998
Paloaukean Varuskunta, Ylämyllyn varuskunnan historiikki 1940-1985, Toimituskunta, Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy Joensuu 1984

Lisäksi toisesta historiikista on julkaistu CD-versio:
Jääkärikankaan tykkimiehet, Pohjanmaan Tykistörykmentin Historiikki CD-versio 1998







Viralliset perinteet

Pohjanmaan Tykistörykmentti sai vuoden 1957 alusta alkaen nimensä ja viralliset perinteet Tasavallan Presidentin vahvistaessa eri joukko-osastoille maamme historiaan ja sijoituspaikkakuntiin perustuvat nimet, vuosipäivät, perinnejoukot ja kunniamarssit. Lippu vahvistettiin myöhemmin samana vuonna.

Itsenäisen  Pohjanmaan Tykistörykmentin siirryttyä Oulusta 1981-1982 Sodankylään Jääkäriprikaatin joukkoyksiköksi se sai pitää entiset perinteensä. Niiden luonne kuitenkin muuttui perinnelipuksi, perinnemarssiksi, perinnepäiväksi ja perinnejoukoksi.

Pohjanmaan tykistörykmentin lippu



-Lipun heraldinen selitys

Lipun pohja on vaalean-helmenharrnaa 12,5 cm leveine koboltiinsinisine reunuksineen. Keskellä on kaksi mustaa tykinputkea ristikkäin ja niiden päällikkeenä Pohjanmaan vaakuna kruunuineen. Reunuksen tangon puoleisessa yläkulmassa on vaalean- helmenharmaa palava, kolmiliekkinen pommi vanhasta Käkisalmen Kreivikunnan vaakunasta. ripsut ovat 4 cm pitkät ja vaalean-helmenharmaat. Lipun korkeus on 80 ja leveys 95 cm. Tangon kärki on leijona-aiheinen.

Kunniamarssi Sotilaspoika

Aiemmin Sotilaspoika on ollut 1881 Suomen 7. Hämeenlinnan Tarkk'ampuja- pataljoonan kunnia-marssi. Itsenäisen Suomen sotaväen järjestelyjen yhteydessä Sotilaspoika omistettiin 1919 Pohjanmaan Jääkäripataljoonalle ja sitten vuonna 1936 Kenttätykistörykmentti 1:lle. Pohjanmaan Tykistörykmentti sai sen kunnia- marssikseen 1977 alkaen.

Rykmentin vuosipäivä

Pohjanmaan Tykistörykmentin vuosipäivä,  5.11. on vuonna 1580 tapahtuneen Käki- salmen linnoituksen valtauksen vuosipäivä.

Marraskuun 5 p:nä 1580 vallattiin Käkisalmen linnoitus jo vuonna 1570 aikaneessa 25-vuotisessa sodassa, jota käytiin Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä. Linnoituksen valtaamiseen vaikutti suuresti silloisen kenttätykistön, ehkä ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä, taitava käyttö.

Silloisen ylipäällikön Pontus De la Gardien esikunnassa oli tykistön komentajana Henrik van Minden ja kenttätykistömestarina eli varsinaisena tykistön johtajana Pietari Juhonpoika. Tykkimiehiä oli 122, joista varsinaisia kenttätykkimiehiä vain 74.


Käkisalmen piirityksen tykeistä aiheensa saanut Pohjanmaan Tykistörykmentin pienoistykki.
Tykkiä jaetaan tunnustuksena rykmentin hyväksi tehdystä työstä.

Tykkejä, joiden kaliiperi oli 25-600 mm, lienee ollut noin patteriston verran ja painot vaihtelivat muutamasta sadasta kilosta useaan tuhanteen kiloon. Puinen linnoitus antautui, kun tykistö ampui sen tuleen.

Perinnejoukko KTR 3

Edeltäjäjoukolle annettu uusi nimi on ensikerran mainittuna lihavoitu.

Pohjanmaan Tykistörykmentin viralliseksi perinnejoukoksi määrättiin Kenttätykistö- rykmentti 3 ja se sai myös tehtäväkseen vaalia sen perinteitä.

Aiemmin perustetun Hämeen-Kenttätykistö-Rykmentti 1:n II Patteriston eli lyhyesti II/HKTR1 nimi muutettiin 1919 Kenttätykistörykmentti 3:ksi, KTR 3, ja näin rykmentti perustettiin Lappeenrantaan, missä kyseinen patteristo jo olikin. Rykmentin kokoonpano muuttui aluksi useaan otteeseen ollen välillä jopa nelipatteristoinen.

Kauan rykmentti ei Lappeenrannassa saanut olla, sillä jo 1920 alettiin rykmenttiä siirtää Riihimäelle, jossa se oli kokonaisuudessaan 5. 1. 1921.



KTR 3:n tykkiryhmä tykkiharjoittelussa 1930-luvulla Riihimäen takakasarmilla, 76 K 02 etuvaunuineen.


Vuonna 1922 joutui III patteristo, joka 1926 sai nimekseen II Patteristo muuttamaan Mikkeliin, missä se oli aina vuoteen 1933, jolloin se lakkautettiin henkilöstön siirtyessä takaisin Riihimäelle.

Vuonna 1933 rykmentin kokoonpano vakiintui käsittäen esikunnan, patteriston, á 3 tykkipatteria ja 1 viestipatteri sekä reservialiupseerikoulun.

Vuosipäiväänsä rykmentti vietti aluksi perustamispäivänsä 4. 1. 1919  mukaan. Vuonna 1928 Tasavallan Presidentti määräsi rykmentin vuosipäiväksi tammikuun 28. päivän, jolloin suojeluskuntajoukot valtasivat venäläisiltä ensimmäiset tykit Ilmajoella vuonna 1918. Kunniamarssiksi vahvistettiin aluksi professori  R Klemetin "Vanha kansanmarssi" ja  26. 11. 1936 saman säveltäjän "Vilppulan urhojen muistolle".

Edeltäjäjoukkojen historialliset perinteet

KTR3 taistelujen tie ja rykmentin hajoaminen välirauhaan

Talvisodan YH:n alkaessa muodostettiin samasta KTR 3:sta Psto/3.Pr Karjalan kannakselle, jonne se lähti prikaatinsa mukana 6.10.1939. Patteriston tykkikalustona oli kahdella patterilla 76 K 02 ja yhdellä 122 H 10. Samalla rykmentin henkilöstöä siirrettiin runkohenkilöstöksi muun muassa perustettuun KTR 12:een, josta Pohjanmaan Tykistörykmentin ja Pohjois-Karjalan Patteriston historian katsotaan alkaneen.


Patteristo/3.Pr:n komentajana oli majuri Lauste ja patteristoupseerina kapteeni Merenheimo. Suojajoukkotaisteluissa Psto/3.Pr kuului prikaatinsa mukana Itä-Kannasta puolustavan II AK:n R-ryhmään, jonka tehtävänä oli Raudun alueen puolustus ja viivytys Raudun- Kiviniemen suunnassa.


Suojajoukkotaistelujen päätyttyä Psto/3.Pr liitettiin 1.D:n tykistöön muodostaen II/KTR1:n. Se joutui heti rykmenttinsä mukana tukemaan puolustustaisteluja Lähteen ja Merkin lohkoille ja siellä sen osaksi tulivat ensimmäiset huomattavat tappiot.


Rykmenttinsä kanssa se tuki 1.D:aa edelleen Leipäsuon lohkolla vaikeissa torjunta- taisteluissa pääasemassa. Väliaseman murtumisen jälkeen tuettiin divisioonaa torjunta- ja viivytystaisteluissa Lyykylän-Talin suunnassa sekä torjuntataisteluja Talissa. Rauhan tultua 13. 3. 1940 patteristo siirrettiin Lappeenrannan kautta Lemille,  missä uudeksi nimeksi tuli I/KTR 1.


Pian sen koko henkilöstö siirrettiin eri kenttätykistöjoukkoihin ja näin jäljellä olleen KTR 3:n katsotaan lopullisesti hajonneen ja perinteiden jakautuneen eri suuntiin lähteneen henkilöstön mukana.

Siteet Karjalaiseen ja Pohjois-Karjalaiseen tykistöön

Pohjanmaan Tykistörykmentin ja Pohjois-Karjalan Patteriston alkujuuret

Pohjanmaan Tykistörykmentin Lappeenrannasta lähtöisin olleen itsenäisyytemme alkuajan KTR 3:n eli rykmentin perinnejoukon, todennäköisesti karjalaiset perinteet jatkuivat uusina siteinä Karjalaiseen ja Pohjois-Karjalaiseen tykistöön.
Talvisotaa edeltävässä liikekannallepanossa Riihimäeltä KTR 3:sta, tulleista runko- henkilöstöstä sekä Sortavalan, Varkauden ja Joensuun seutujen reserviläisistä muodostettiin Kenttätykistörykmentti 12. Se taisteli JR 12 mukana Laatokan Karjalassa ja myöhemmin Kollaalla. Sodan loputtua alkukesästä reserviläiset kotiutettiin ja palvelukeen jääneistä  muodostettiin III/KTR12, joka syksyllä siirrettiin Kontiolahteen Psto / 9.Prikaati:ksi.

Jatkosodan liikekannallepanossa 17.6.1941 samasta Psto / 9.Prikaatista tehtiin I / KTR 2. Muut patteristot perustettiin pohjoiskajalaisista Kuusjärven ja Liperin miehistä. Rykmentti taisteli 7. Divisioonan  tykistönä Laatokan Karjalassa aina Ääniselle asti. Sodan jälkeen reserviläisten kotiuduttua palvelukseen jäivät varusmiehet ja kantahenkilöstö I / KTR 2:een Kontiolahteen. Pian nimi kuitenkin muutettiin. II / KTR 1:ksi ja siirto Ylämyllylle tuli 1945.

E / KTR1 ja I / KTR 1 olivat Oulussa, josta ne 1948 siirrettiin Niinisaloon todennäköisesti Satakunnan Tykistörykmentin rungoksi. III / KTR1 oli Kokkolassa, josta se 1954 siirrettiin Ouluun Psto / Pohjan Prikaati:ksi.

Vuoden 1949 alussa II / KTR1:stä tuli Psto / 1. Divisioona. Puoluslaitoksen uudelleen organisoinnissa 1952 muodostettiin Ylämyllylle Kenttätykistörykmentti 1, johon patteriston lisäksi perustettiin rykmentin esikunta ja siirrettiin aliupseekikoulu Hyrylästä. Psto / 1.D:sta tuli nyt I / KTR 1.

POHJANMAAN TYKISTÖRYKMENTIN EDELTÄJÄJOUKOJEN TAISTELUJEN TIE

KTR 12:N TAISTELUJEN TIE

Pohjanmaan Tykistörykmentin varsinaisen historian voidaan katsoa alkavan lokakuussa 1939, jolloin Ylimääräisten kertausharjoitusten alkaessa Savo-Karjalan Sotilaslääni perusti 12.D:n ja sen tykistörykmentin KTR 12 seuraavasti:

- I  patteristo perusti Sortavalan Sotilaspiiri Jaakkimassa Sotavalan Sotilaspiirin reserviläisistä, komentajana kapt J Laurikainen
- II patteristo perusti Savonlinnan Sotilaspiiri Savonlinnassa Varkauden seudun reserviläisistä,  komentajana kapt P Turpeinen ja
- III patteristo perusti Joensuun Sotilaspiiri Onttolassa Joensuun ympäristön reserviläisistä,  komentajana kapt F Väänänen ( toisen tiedon mukaan kapt H Jyllinkorpi). Patteriston komentajaksi tuli marraskuun lopussa kapteeni P F Suominen.

Patteristot olivat hevosvetoiset kalustonaan 76 LK/13.

Tämä rykmentti niveltyy edellämainittuun KTR 3:een sikäli, että sen kaaderiupseerit ja kanta-aliupseerit olivat yleensä KTR 3:sta Riihimäeltä.

Patteristot joutuivat lähtemään rintamalle hyvin heikosti varustettuina. Kaikille miehille ei ollut mahdollisuutta antaa henkilökohtaista asetta, puhumattakaan sotilaspuvusta. Niinpä varsinkin kolonnan ajomiehet joutuivat toimimaan kauan kokardi siviililakissa ainoana sotilaan merkkinä ja yksityisomaisuutta oleva "kauhavalainen" aseistuksenaan.

12.Divisioona keskitettiin lokakuun puolivälissä Laatokan Karjalaan, missä se joutui vastaamaan Suojärven ja Uomaan suunnista. Päätehtäväksi muodostui myöhemmin Kollaan rintaman pitäminen.

Kollaa kesti

II  Patteristo  joutui  kohta  sotatoimien  alettua  alistetuksi 13. Divisioonalle vastahyökkäyksiin Pitkänrannan suuntaan toimien siellä koko talvisodan ajan.

Kenttätykistörykmentti 12:n I ja III Patteriston panos Kollaalla saavutettuun torjuntavoittoon oli merkittävä. Jalkaväkeä tuettiin taistelussa epäsuorin ammunnoin, jotka ampumatarvikepulasta johtuen jäivät ajoittain kranaattimääriltään vaatimattomiksi. Lisäksi tykistö luovutti miehiä varmistustehtäviin. Sodan päättyessä 13. päivänä maaliskuuta oli esimerkiksi III Patteristo lähettänyt noin 200 miestä pataljoonien käyttöön.

III Patteriston tykkiasema Kollaalla joulukuussa 1939


Tilanne Kollaalla talvisodan 105 päivää kestäneiden taistelujen jälkeen 13.3.1940

Taistelujen tauottua ja välirauhan alkaessa  vetäytyi 12.D Pohjois-Karjalaan. Armeijan siirtyi prikaatijärjestelmään ja KTR 12 lakkautettiin. Siitä muodostettiin 9.Prikaatin patteristo, Psto/9.Pr komentajanaan evl P Palletvuori.

III/KTR12:n 8.Patteri Vaiviossa odottamassa keväällä 1940 siviiliin pääsyä.
Kivellä istuu oikeanpuoleisena patterin päällikkö luutnantti Tapani Klöf.

JATKOSODAN 7.DIVISIOONAN TYKISTÖ - KENTTÄTYKISTÖRYKMENTTI 2

Kun liikekannallepano  jatkosotaa varten julistettiin 17. 6. 1941, perustettiin  Savo-Karjalan  Sotilasläänin  alueella  muun  muassa 7.Divisioona. 7.Divisioonan tykistöksi perusti Joensuun Suojelukuntapiiri  Kenttätykistörykmentti 2:n.  Sen  komentajaksi ja  samalla 7.Divisioonan tykistökomentajaksi tuli välirauhan aikana Kontiolahdessa olleen 9.Prikaatin Patteriston komentaja, everstiluutnantti P Palletvuori.

Rykmentin I Patteristo muodostettiin samasta 9.Prikaatin Patteristosta komentajanaan majuri J Laurikainen. II Patteristo perustettiin Outokummussa Kuusjärven miehistä komentajanaan kapteeni A Hankia. Liperin miehet muodostivat III Patteriston Käsämän kansakoululla suojeluskuntansa aluepäällikön, kapteeni R Penttisen johdolla. 7.Divisioonan tykistöön kuului myöskin Kuopion ja Siilinjärven alueella perustettu Raskas Patteristo 28. Perustamisen jälkeen patteristot keskitettiin tukemaan Pielisjokilinjalle ryhmittyvän 7.Divisioonan puolustusta.

Rykmentin kaikki patteristot olivat keveitä hevosvetoisia sekapatteristoja, joiden kalustona oli kahdella patterilla 76 K 02 ja yhdellä 114 H 18 (vaihdettiin vuoden kuluttua 122 H 09-30:een).

Tässä kuitenkin tykkivaljakko Rovajärven ampumakenttäalueen 40-vuotisjuhlasta Haitainmaassa 1989

Hyökkäysvaihe

Pohjoiskarjalainen tykistö aloitti tulitoimintansa 10.7.1941 iltapäivällä hyökkäyksen alettua klo 17.00 Tohmajärveltä valtakunnan rajan yli Pälkjärvelle. Näin alkanut hyökkäys eteni helpohkosti Sortavalan liepeille Helylänvaaralle, jonne hyökkäys pysäytettiin oikealla puolella olevan 19.D:n jäätyä jälkeen. Sieltä hyökkäys jatkui elokuun 2. päivänä. Kahden rykmentin (JR 9 ja JR 51) ja patteriston, II/ KTR 2 voimin autettiin 19.D liikkeelle ja hyökkäys päättyi Rautalahden motin valtaukseen, jossa saatiin paljon sotasaaliskalustoa.

Tähän päättyivät 7.Divisioonan taistelut vanhassa Suomessa. Joukot koottiin lyhyttä lepoa varten Koirinojalle, jonka jälkeen 30.8.1941 alkoi marssi Itä-Karjalaan. Se ylitti vanhan valtakunnan rajan Käsnäselän suunnassa jatkaen etenemistä Kolatselän kautta itään.

Vieljärveltä 7.D suunnattiin Aunus-Prääsä tielle oikean siiven edetessä aina Kotkatjärvelle saakka. Tie saavutettiin 9. päivänä syyskuuta ja jo seuraavana päivänä jatkui hyökkäys koilliseen Prääsän suuntaan. Pyhäjärven länsipuolelta divisioona hyökkäsi Simaniston kautta Kaskanaan, mistä edelleen Tarzepoliin ja Latvaan. Väli Kaskana-Tarzepol oli tietön. Eteneminen vaati tietöitä noin neljän peninkulman pituudelta.

Syyskuun 24. päivänä katkaistiin Muurmannin rata. Tämä aiheutti sen, että eräs suurehko vihollisen rautatiekuljetus Petroskoista etelään keskeytyi. Orsegan aseman maastossa syntyivät ankarat taistelut näissä junissa olleiden joukkojen ja 7.Divisioonan osien välillä. Taistelut kestivät useita vuorokausia.

Syyskuun 30. päivänä alistettiin II Patteristo osasto Lagukselle ja niin se joutui mukaan Petroskoin valtaukseen, mikä tapahtui lokakuun 1. päivänä.

7.Divisioonan pääosat ylittivät Syvärin Voznesenjan kohdalla 6. päivänä lokakuuta. Divisioona pääsi helposti Syvärin yli ja katkaisi tien Syväri - Vytegra. Tämän tien eteläpuolella se sai vastaansa vastahyökkäyksen Juksovskin ja Homorovitsan suunnissa. Vasta täällä divisioonan tykistö ensimmäisen kerran näytti voimansa.

Tähän asti hyökkäyksen aikana suoritetut tulivalmistelut olivat yleensä nopeasti improvisoituja. Niillä pyrittiinkin etupäässä vain moraaliseen vaikutukseen, mutta näissä taisteluissa oli siirryttävä koko käytettävissä olevan tykistön keskitetyn ja suunnitelmallisen torjuntatulen käyttöön, joka vaikutti ratkaisevasti taistelun menestykselliseen lopputulokseen.

Asemasotavaihe

Kun lokakuun lopulla Aunuksen kannaksen itäosissa alkoi asemasotavaihe ja joukot ryhmitettiin uudelleen, jaettiin tykistö seuraavasti: Muodostettiin tykistöryhmä Väinämö (I ja III/KTR 2 + RsPsto 28) ja tykistöryhmä Sivula (I/KTR 2 + RsPsto 1 + KvPsto 10). Edellinen toimi Ostan lohkolla ja jälkimmäinen Baranin lohkolla.

Asemasodan hiljaisuuden katkaisi huhtikuun puolivälissä 1942 vihollisen suorittama voimakas vastahyökkäys. Sen tarkoituksena oli nähtävästi heittää suomalaiset Syvärin pohjoispuolelle.

Taistelut päättyivät suomalaisten torjuntavoittoon, sillä vihollinen kului jatkuvissa hyökkäysyrityksissään suomalaisen tykistön tarkassa torjuntatulessa. 7.D:n tykistö oli jälleen näyttänyt voimansa. Asemasota jatkui hiljaisena ja tykistöllistä nopeutta ja tarkkuutta pidettiin yllä päivittäisillä harjoituksilla. Vuoden 1943 keväällä mm 4./KTR 2 voitti V AK:n tulen- avauskilpailun.

Vetäytyminen

7.D oli koko sodan ollut rintamavastuussa ja se oli tarkoitus irrottaa reserviksi, mutta venäläisten suurhyökkäys Kannaksella 9.6.1944 peruutti sen.

Venäläisten eteneminen Kannaksella pakotti ylipäällikön vetämään Aunuksessa ja Vienan-Karjalassa olevat joukot taaksepäin ja siten lyhentämään rintamalinjaa. 7.D:aan kuului nyt JR 9 ja JR 8. 7.D vetäytyi viivytystaistelua käyden ja sen JR 9:ää tuki tykistöryhmä Väinämö (1 ja III/KTR 2 + RsPsto 28) ja JR 8:aa tykistöryhmä Hankia (II/KTR 2 + LinnPsto + I/KTR 4).

Kuitenkin vihollisen uhka oikealta sivustalta divisioonan selustaan aiheutti sen, että viivytystaistelut muodostuivat melko passiivisiksi. Tämän takia ei tykistö näytellyt niissa erityisen merkittävää osaa.

Vasta kun U-linja saavutettiin Loimolassa 10.7.1944 ja siirryttiin järjestelmälliseen puolustustaisteluun alkoi tykistön vaikutus taisteluun tuntua ja vihollisen hyökkäykset saatiin torjutuksi.

Taistelut Käsnäselän suunnassa etenevää vihollista vastaan olivat ankaria hyökkäyksineen ja vastahyökkäyksineen. Vihollisen hyökkäysyritysten tultua tällä suunnalla torjutuiksi se pyrki etenemään uusin voimin Suojärven tien suunnassa. Siellä toimi vihollisen kevyt armeijakunta, joka yritti kiertää suomalaisten avoimeen vasempaan sivustaan. Tämä kuitenkin huomattiin ajoissa ja saatiin estetyksi. Taistelut U-asemassa jatkuivat kiivaina heinäkuun 28. päivään saakka.

Rauha

Rauhan palattua varusmiesiässä olevat ja kantahenkilökunta siirrettiin I patteriston mukana Kontiolahteen. II patteristo kotiutettiin Outokummussa ja III patteristo Käsämässä.