KAINUUN TYKISTÖRYKMENTTI NYT

Kainuun Tykistörykmentin raketinheitinpatteri ampuu, johtajana ylil Seppo Möller

Kainuun Tykistörykmentti vaalii talvisodan Kainuun taistelujen ja jatkosodan 14. Divisioonan Rukajärven suunnan tykistön ja kranaatinheittimistön kunniakkaita perinteitä sekä Rukajärven suunnan tykistöjoukoista muodostetun rauhanajan patteriston perinteitä.

Tällaisella joukon perinteisiin liittyvällä katsauksella on hyvä aloittaa tervehdys Teille Pohjois-Suomen tykkimiehet.

Kainuun Tykistörykmentti on osa Kainuun prikaatia. Kainuun Tykistörykmentti kouluttaa tykistö- ja kranaatinheitinjoukkoja Pohjois-Suomen vaativiin olosuhteisiin. Vuosittain koulutamme keskimäärin yhden patteriston, yhden kranaatinheitinkomppanian ja yhden pataljoonan komentopaikan. Kainuun Tykistörykmenttiin astuu palvelukseen tammi- ja heinäkuussa n 550 alokasta. Näistä alokkaista johtajakoulutuksen saa lähes 30 prosenttia.

Joukot harjoittelevat 6 kuukauden palvelusaikana maasto-olosuhteissa lähes 50 vuorokautta. Osa harjoituksista pidetään Hoikankankaan harjoitusalueella, osa Vuosangassa ja osa Rovajärvellä.

Otin Kainuun Tykistörykmentin komentajan tehtävät vastaan 1.8.2006. Ilolla olen seurannut Pohjois-Suomen tykimieskillan aktiivista panosta ja yhteistyötä tänne koulutusta antavan joukon suuntaan. On hienoa, että kiltaväki on mukana alokkaiden tulotilaisuuksissa, saapumiserien kotiuttamistilaisuuksissa ja Barbara päivän juhlissa.

Toivon, että kouluttamistamme reserviin siirtyvistä tykistön johtajista ja tykkimiehistä osa löytää kiltatoiminnasta kipinän, jonka avulla varusmiesaikana syntyneitä siteitä vahvistetaan ja ystävyyttä ylläpidetään.

Toivotan kaikille Pohjois-Suomen tykimieskillan kotisivujen lukijoille oikein hyvää vuotta 2007. Pidetään yhteyttä Pyhän Barbaran suojeluksessa

Tykkimiesterveisin
Kainuun Tykistörykmentin komentaja
Everstiluutnantti Tapio Huhtanen

Kiitämme komentajaa kannustavista sanoista ja mahdollisuudesta saada monipuolinen katsaus rykmentin arkeen. Kiitämme myös kaikkia kirjoittajia näistä valaisevista kuvauksista siitä, millaista koulutustyö nykyään on ja millaisiin tavoitteisiin se pyrkii ja myös pääsee. Erikoisesti kiitämme kokelas Juho Pekolan kuvausta johtajaksi kasvamisestaan sekä luottamusta herättävästä myöteisestä asenteesta tehtäviinsä, mikä kirjoituksesta huokui.

---

NAISUPSEERIN KUVAUS TYÖSTÄÄN

2.Tuliasemapatteri / Tykistön aliupseerikoulu

Koulutuksen tavoitteet

Tykistön aliupseerikurssilla koulutetaan johtajia valmiusyhtymän joukkotuotannon mukaisiin tehtäviin tulenjohto-, kranaatinheitin-, viesti- ja tuliasemalinjalla. Yksikössämme koulutetaan myös kuljettajia, tuliasema- ja tiedustelutulenjohto koulutushaaran miehistöä. Ammattitaitoinen johtajisto on avain asemassa toimittaessa tykistöjärjestelmänä.

Yksikössä on yhdistetty joukkotuotannon mukaisesti oppilaista ja tykkimiehistä AUK II jaksolla harjoituskokoonpanojen mukaiset toimivat yksiköt esimerkiksi tuliasemalinjan oppilaista ja tykkimiehistä perustettava tulipatteri. Yksikön sotilaskuljettajat toimivat linjojensa mukaisissa kokoonpanoissa osana ryhmän miehistöä.

Johtajana kasvaminen alkaa

Johtajakoulutuksen perusteiden kouluttaminen aloitetaan AUK I jaksolla. Seitsemän viikon aikana oppilas harjaantuu oman koulutushaaran miehistö ja johtajatehtäviin. Jatkokoulutusvalintojen jälkeen AUK II jaksolla yhdeksän viikon kuluessa painotetaan johtajakoulutuksessa harjaantumista johtajatehtäviin ja ihmisten johtamiseen taistelussa.

Koulutus kurssilla on hyvin tiivis ja maastoläheinen. Taisteluharjoituksia kurssin aikana on neljä ja ampumaharjoituksia kolme. Linjojen keskimääräiset maastovuorokaudet kurssilla ovat 35 44 päivää.

Oppilaskunnan merkitys kurssin hengen luomisessa ja vapaa-ajan virkistystoiminnassa on jokaisella kurssilla merkittävä. Yhdessä tekeminen ja oleminen tuo pienen hengähdystauon tiiviiseen koulutusjaksoon. Merkittävimpänä olivat puolikurssijuhla, oppilaskuntaviikonloppu ja sotahistorian matka kurssin aikana Kuhmon Jyrkänkoskelle tai Suomussalmen Raatteen tielle.

Rivistä rivin eteen

Johtajakoulutuksen tavoitteena on opettaa tuleville ryhmänjohtajille koulutushaaransa mukaisten partion / ryhmän toiminnan ja johtamisen. Tykistöjärjestelmän kaluston ja järjestelmien hallinta asettaa haasteita kouluttamiselle. Johtajan pitää hallita miehistötehtävät sekä kaluston että välineitten oikea käsittely. Johtajan ei pidä unohtaa tärkeintä; ihmisten johtamista !

Kurssin aikana annettu teoriakoulutus johtajuudesta ja harjaantuminen käytännössä vaatii kykyä soveltaa opittuja asioita maastossakin.

Kurssin jälkeen alkaa johtajakoulutuskausi perusyksiköissä oman joukon johtajatehtävissä. On aika astua rivistä rivin eteen !

Yksikkömme koulutusmotto sotilaskoulutuksesta.

KOULUTA AINA HARJOITTAMALLA.
PUHEKOULUTUS MAKSETAAN KUOLEMALLA.

Yksikön päällikkö
Kapteeni Jari Lukkari

Kainuun Prikaatin Kranaatinheitinkomppaniassa on useita nuoria kouluttajia. Heidän koulutuksensa vaihtelee laajasti, on määräaikaisia reservin upseereita (maru), opistoupseereita, sotatieteiden kandidaatteja ja maistereita. Koulutuksesta riippumatta heidän työtehtävänsä ovat samanlaisia ja kouluttajat luonnollisesti samanarvoisia keskenään.

Peruskoulutuskaudella kouluttaja toimii useasti joukkueen johtajana vastaten joukkueensa kouluttamisesta saapumiserän johtajan vaatimusten mukaisesti. Nuorella kouluttajalla on usein joukkueessaan tukenaan vanhempia kouluttajia, joille on kertynyt kokemusta ja näkemystä varusmieskoulutuksesta. Lisäksi nuori kouluttaja saattaa olla jonkin osa-alueen kärkiosaajana yksikössään (esimerkiksi ampurnakoulutusvastaava). Peruskoulutuskaudella kouluttaja auttaa yksikön pääliikköä jatkokoulutusvalintojen toteutamisessa.

Erikois- ja joukkokoulutuskaudella nuori kouluttaja toimii tavallisesti joko tulijoukkueen johtajana tai kouluttajana. Näillä koulutuskausilla, kun varusmiehistä koulutetaan sodan ajan joukkoa, nuoren kouluttajan ammattitaito testataan toden teolla. Koska taistetukenttä on teknistynyt entisestään viimeaikoina, nuorelta kouluttajalta vaaditaan monipuolista osaamista. Kranaatinhettinkomppanian asejärjestelmän kouluttaminen edellyttää: Kranaatinheitin- telakuorna-auton, AHJO:n (ammunnan hallinta- ja johtamisjärjestelmä), Talin- ajoneuvo- paikantamislaiteen ja digitaalisten kentäradioiden käytön osaamista. Lisäksi hänen tulee luonnollisesti hallita oman alansa varomääräykset tinkimättömän tarkasti sekä osattava kouluttaa varusmiehille ohjesääntöjen ja koulutusoppaiden mukaisesti taistelutekniset asiat.

Puolustusvoimissa on viime vuosina lisätty varusmiesjohtajien johtaja- ja koulutajakoulutusta, joka näkyy lisääntyneinä tehtävinä myös nuorilla kouluttajilla. Harjoituksen tai koulutustapahtuman päätteeksi kouluttaja käy palautekeskustelun varusmiesjohtajan kanssa sekä antaa hänelle kirjallisen palauteen johtamis- tai koulutamissuorituksesta.

Edellä kirjoitetun perusteella voi todeta nuoren koutunajan tehtäväkentän olevan laaja ja esimiesten odotukset myös suuret. Tällaisessa tilanteessa voisi nuorella kouluttajalla mennä helposti 'sormi suuhun', mutta ainakin Kainuun Prikaatin Kranaatinheitinkomppaniassa vanhemmilta koulunajilta ja ylemmiltä esimiehiltä saamme tarvittavat perusteet sekä riittävän tuen tehtäviemme toteuttamiseksi.

Joukkueen kouluttaja
Yliluutnantti Ville Nevalainen

Varusmiesjohtajana Tulenjohto- ja viestipatterissa

Aloitin varusmiespalvelukseni 9.1.2006 Kainuun tykistörykmentin Tulenjohto- ja viestipatterissa. Alokaskauden jälkeen minut valittiin johtajakoulutukseen ja siirryin Kainuun tykistörykmentin aliupseerikouluun 2. Tuliasemapatteriin viestilinjalle. Aliupseerikurssi 1:sen aikana perehdyimme oman aselajimme kalustoon, miehistön tehtäviin sekä ryhmänjohtajan tehtäviin niin maastossa kuin kasarmilla. Kurssin aikana kouluttajat tiedustelivat kaikilta halukkuutta reserviupseerikoulutukseen ja ilmoittauduin halukkaaksi. Kouluttajat tekivät valinnat ja ilmoittivat kurssin lopulla valittujen nimet ja onnekseni sain kuulla, että minut oli valittu Reserviupseerikouluun. Siirryin 21.4. upseerioppilaaksi Reserviupseerikoulun viestikomppanian komentopaikkajoukkueeseen kurssille 228 Sinetti.

Upseerikoulutuksen aluksi kertasimme lyhyesti miehistön ja ryhmänjohtajien tehtävät aselajimme mukaisessa organisaatiossa. Tämän jälkeen syvennyimme opiskelemaan jaoksen/joukkueenjohtajan tehtäviä, taktiikan perusteita, kouluttamistaitoa sekä johtamista. Koulutuksen ensimmäiset viikot olivat teoriapainotteisia joiden jälkeen alkoi haastava harjoitusvaihe, perusharjoitus ja yhteistoimintaharjoitukset. Näissä harjoituksissa opiskelimme käytännössä teoriassa oppimiamme asioita, kuten prikaatin viestiverkon toimintaa, pääpainon ollessa kuitenkin jaoksen/joukkueen johtajan tehtävissä sodan aikana. Neljätoista viikkoa kestäneen intensiivisen koulutuksen jälkeen meidän ylennettiin upseerikokelaiksi ja olimme valmiita siirtymään takaisin perusyksikköihin.

Siirryin takaisin Kainuun prikaatiin ja sain varmistuksen aavistukselleni: minut oli sijoitettu jaoksenjohtajaksi samaan yksikköön mistä olin peruskoulutuskauden jälkeen lähtenyt, Tulenjohto- ja viestipatteriin, johtamani jaos oli vieläpä sama missä olin itse palvellut peruskoulutuskauden. Peruskoulutuskauden aikana tehtäviini jaosjohtajana kuului jaoksen päivittäisen ohjelman toteutumisesta vastaamisen lisäksi alokkaitten kouluttaminen muun muassa liikuntakoulutuksissa sekä taistelijan perustaitoja koskevissa rastikoulutuksissa, kuten telamiinan käsittely ja yksittäisen taistelijan etenemismuodot. Omasta mielestäni kuitenkin peruskoulutuskauden huipennus tehtävissäni oli taisteluammunnan suunnittelu, kouluttaminen ja johtaminen. Saimme kokelaspareittain tehtäväksemme suunnitella ja johtaa joko taistelijaparin hyökkäys- tai puolustusammunnan valoisalla. Parini ja minä saimme suunnitella taistelijaparin puolustusammunnan valoisalla. Ammunnat toteutettiin peruskoulutuskauden ampumaleirillä Vuosangassa ja saimme parini kanssa käytännön kokemusta millaista on kouluttaa ja johtaa taisteluammunta.

Erikoiskoulutuskauden alkaessa sain johdettavakseni oman sodanajan joukkoni, patteriston viestijaoksen ja minusta tuli patteriston viestijaoksen viestiupseeri. Erikoiskoulutuskauden ensimmäiset viikot kuluivat pitäessä rastikoulutuksia viestiaselajin kalustosta sekä tutustuessa uusiin alaisiin. Kun miehistö oli koulutettu hallitsemaan viestikaluston perusteet, aloitettiin laajemman kokonaisuuden ja miehistön päätehtävän harjoittaminen; asemaan-ajaminen, patteriston komentopaikan perustaminen sekä komentopaikalla toimiminen. Tämän koulutuksen aikana aloin jo omaksumaan ja harjoittelemaan omaa rooliani viestiupseerina. Erikoiskoulutuskausi huipentui kolmeen harjoitukseen, kehysharjoitukseen, taisteluharjoitukseen sekä tykistön-, viestin-, ja huollonharjoitukseen. Kehysharjoituksessa harjoiteltiin patteriston toimintaa kokonaisuutena sekä patteriston komentopaikan yhteistoimintaa pataljoonan komentopaikan kanssa. Taisteluharjoituksen tarkoituksena oli syventää kehysharjoituksessa opittuja asioita Tykistön-, viestin- ja huollonharjoitusta varten. Tykistön-, viestin- ja huollon harjoituksessa kaikki toimivat kuten ne todellisessa tilanteessa toimisivat; tulipatterit ampuivat, viesti toimitti tulikomennot tulenjohtajilta tulipattereille ja huolto muonitti taistelijat ja huolehti myös ajoneuvojen huollosta ja polttoainetäydennyksistä. Viimeistään nämä harjoitukset osoittivat miehistölle miksi oma panos on tärkeä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Myös minä harjaannuin viestiupseerin roolissa, kun omat tehtävät alkoivat selkeytyä ja muodostui rutiineita.

Nyt joukkokoulutuskauden alkaessa aselajikoulutus on edelleen jatkunut asemaanajojen ja komentopaikan perustamisen harjaannuttamisella kahta tärkeintä koitostamme, Pohjoisen maanpuolustusalueen tykistöharjoitusta sekä Pohjoisen maanpuolustusalueen taistelu- ja ampumaharjoitusta (ns. loppusotaa), varten. Selkeää parannusta on tapahtunut niin miehistön toiminnassa kuin myös omassa tehtävässäni ja johtamiskäyttäytymisessäni, mutta vielä on opittavaa. Minun ja johtamani joukon "opinnäytetyönä" voidaan pitää loppusotaa, jossa pääsemme yhtenä joukkona näyttämään mitä olemme palveluksen aikana oppineet.

Johtajakaudellani Kainuun tykistörykmentin tulenjohto- ja viestipatterissa, koen kehittyneeni niin rauhan kuin sodanajan johtajana. Johtajakoulutuksen aikana koulutetut asiat ovat johtajakaudella syventyneet ja joka viikko, jos ei lähes joka päivä, olen oppinut jotain uutta omista tehtävistäni oman sodanajan joukkoni johtajana. On myös ollut todella inspiroivaa huomata, kuinka opetettavat asiat avautuvat miehille ja kuinka he lopulta omaksuvat ne, enkä usko että minulla tai johtamallani joukolla tulee olemaan mitään ongelmia selviytyä kunnialla omasta viimeisestä koitoksestamme, loppusodasta.

Kokelas Juho Pekola

Linkit rykmentin tapahtumiin